8.6.24 Päijänteen lounasristeily Suomen Neito-aluksella

Reitti kulki Vesijärveltä Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle ja sieltä takaisin. Matka kesti 4 tuntia. Lähdimme matkaan Hyrylän linja-autoasemalta. Sää oli pilvinen ja tuuleskeli melko navakasti. Hyvinkään liikenteen bussia ajoi Matias. Hyrylästä, Sauhun ja City marketin pysäkeiltä kyytiin nousi 29 retkeläistä. Lähdettyämme Järvenpäästä kohti Lahden moottoritietä, rupesi satamaan, ajoittain vettä tuli melko rankasti. Matias-kuski sanoi vievänsä meidät kohti kirkkautta ja niinhän siinä kävikin - Koko risteilymme aikana ei satanut pisaraakaan.

Saavuimme Lahden matkustajasatamaan, josta Suomen Neito lähtee, hyvissä ajoin. Rannassa oli EU-vaalien edustajaehdokkaiden esittelykojuja ja muita myyntitelttoja. Meille jäi mukavasti aikaa katsella vaali- ja torimeininkiä, ennen kuin pääsimme “nousemaan alukselle”.

 Laivalla meidät ohjattiin suoraan meille varattuihin pöytiin ruokasalissa. Buffet-pöytä notkui monenlaisia herkkuja: erilaisia salaatteja ja kaloja sekä lihoja. Lämpimänä ruokana oli uunissa kypsennettyä broilerin rintafilettä curry-kermakastikkeessa uunijuuresten ja perunoiden kanssa. Jälkiruokana oli marjarahkaa ja myös kahvia oli tarjolla samoin erilaisia leipiä levitteiden kera. Herkuttelun jälkeen tuskin kenellekään jäi nälkä.

Laivamme seilasi mukavassa, puolipilvisessä säässä Vesijärveltä Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle ja sieltä takaisin matkustajasatamaan Lahteen. Ilma oli tuulinen, mutta ulkokansilla pystyi hyvin ihailemaan ohikiitäviä järvimaisemia. Vilun iskiessä mahtui hyvin lämmittelemään sisätiloihin. Takaisin tullessamme taivaalle rupesi kertymään uhkaavan tummia pilviä, sade antoi onneksi odottaa itseään. Matias oli ajanut bussin rantaan parkkiin  ja odotti meitä siellä. Pienen kävelymatkan jälkeen lastauduimme bussiin ja kotimatka pääsi alkamaan. Kuinka ollakaan; lähestyessämme Järvenpäätä kunnon rankkasade tervehti meitä! Meillä oli oikein mukava retkipäivä, jälleen kerran.

Kiitos kaikille mukana olleille, tavataan taas seuraavilla retkillä, esim 
28.7.24 Salon kesäteatteri Vuohensaaressa: meille varattu paikkoja esityksestä Kellokosken prinsessa. 
Sinne lähtö on noin klo 12.15 Järvenpäästä.

15.8.24 Syyskauden aloitus: Opastettu retki Seurasaareen ja Tamminiemen presidenttien kotimuseoon. Lähtö n klo 9.30 Järvenpäästä.

SEURAA TARKEMPIA OHJEITA JA LISÄTIETOJA: Jäsentiedotteesta, joka tulee kotiin kesäkuun lopulla, lehti-ilmoituksista sekä kotisivuilta.

Kaikille oikein hyvää ja nautinnollista kesää!

Nähdään

Pirkko


Strutsifanit

Traktorin perässä, armeijan henkilökuljetusvaunussa, istuu kymmenen innostunutta strutseihin tutustujaa. Olemme yhdistyksemme vapaaehtoisten retkellä strutsitilalla. Traktori puksuttaa menemään. Strutsit tunnistavat tutun moottorin pörinän ja ovat valmiina aitauksen vieressä odottamassa. Strutsit ovat arkoja, kuitenkin ihmisläheisiä lintuja. Tutun isännän kanssa leikki luistaa. Isännän lippalakista saa nokalla hyvän otteen. Vips´ vain ja lippalakki on maassa. Samaan aikaan toinen strutsi kiskoo nokallaan isännän t-paidan hihasta ja kolmas housun puntista. Loput aitauksen strutseista yrittävät kiilata aitauksen viereen isännän huomioitaviksi. Räpsimme valokuvia isännän kertoessa strutseista.

Jatkamme matkaa, strutsien jäädessä katsomaan peräämme. Saavumme ”munintahiekan” kohdalle. Isäntä kysyy halukkaita ”munien ryöstöön”. Emme rohkene. Isäntä ottaa käteensä kalahaavin ja pujottaa sen matalasta aukosta aitauksen alta. Hän heittää haavin kolmen munan päälle ja kierittää ne haavin avulla hiekkaa pitkin aukolle. Saamme pidellä strutsin munaa. Aikuisen kahden kämmenen kokoinen strutsin muna painaa kilosta puoleentoista kiloon.

Traktori puksuttaa innostunut fanilauma kuljetusvaunussaan kohti ”nuorisoaitausta”. Siellä kuusi – yhdeksän kuukauden ikäisillä strutseilla on menossa juoksukilpailu pitkällä juoksuradalla. Strutsit voivat tarvittaessa juosta jopa 70km/tunnissa. Vauhti toki hiljenee vanhetessa. Kuka 80 vuotias sitä nyt viitsii juosta noin lujaa. Strutsit ovat todella pitkäikäisiä ja harvoin sairaita. Palataan juoksuradan strutseihin. Toisinaan ”nuorisoaitauksessa” kisataan tosissaan, kun haetaan paikkaa laumassa. Tällä kertaa näemme juoksukisojen lisäksi sulkien pörhistelyä. Nuorilla strutseilla on menossa ensimmäinen sulkasato. Uroslintujen uuden sulat ovat mustia ja nokkien väri vaihtuu punaiseen. Naaras lintujen uudet sulat ovat yhä ruskeat eri sävyineen ja nokkien väri pysyy ennallaan. Kymmenien kysymysten, Otettujen valokuvien ja ihastelevien huutojemme jälkeen palaamme lähtöpisteeseen.

Siirrymme sisälle, kokoustiloihin. Meille tarjoillaan kahvia/teetä ja strutsinmuna lettuja lisukkeiden kera. Yksi strutsin muna vastaa 25 kananmunaa. Siitä saisi korkean lettupinon. NAM! Lettujen mausta osa porukasta erottaa, että on strutsinmunasta tehty. Maistuu kuulemma rasvaisemmalta. Toiset meistä eivät huomaa juurikaan eroa vaan nauttivat vain lettutarjoilusta. Vatsat kylläisinä tutustumme tilan pikkuruisen puodin antimiin, jotka kaikki liittyvät strutseihin. Kauppaa tehtiin ainakin olkalaukusta, sulista ja strutsien munien kuorten palasista, joita voi käyttää vaikkapa tuikkualustoina. Strutsien lihaa ei ollut tällä kertaa saatavilla. Se on kuulemma niin suosittua, että siitä tehdään etukäteen tilauksia.

Uusina strutsifaneina tohotamme vielä parkkipaikalla tulevamme uudestaan. Viimeistään keväällä!

Kirjoittaja on Tea Karpasto, Sanasieppojen yhteyshenkilö ja yhdistyksemme hallituksen jäsen.

Ps. Sanasiepot on yksi harrasteryhmämme. Mukaan Sanasieppojen ryhmään mahtuu!


Muistellaan menneitä 

  • Virpi Iso-Hollo ja Pirkko Pessi muistelevat yhdistyksen toimintaa 1980-luvulta eteenpäin