4.11.23 Lauantai Pärnun kylpyläloman viimeinen päivä, kotimatka.

Varhaisen aamiaisen jälkeen bussi pakattiin Kimmon ohjeiden mukaan siten, että laukut ja tavarat olisivat helposti saatavilla, kun poistumme bussista eri pysäkeillä. Vettä satoi ja tuuli oli melkoisen navakkaa, varmaan useammalla kävi mielessä mitenköhän laiva keinuu.

Ajo Pärnusta Tallinnaan sujui ongelmitta. Jäimme satamassa bussista ja menimme terminaalin kautta laivaan. Kimmo ajoi bussin laivan uumeniin. Laivalla osa oli tilannut buffet-lounaan ja istuskeli ravintolassa matkan ajan syöden ja seurustellen, osa vietti aikaa laivan kahviloissa ja mm Bingossa. Hiukan tuuli keinutteli laivaa normaalia enemmän: kävelyn piti olla tukevaa ja normaalia leveämmällä askeleella.

Saavuimme Helsinkiin aikataulun mukaisesti. Parin matkalaisen ulostulo laivalta sujui joutuisasti tilatulla pyörätuolilla, joka olikin kaksipaikkainen moottorilla kulkeva ajopeli, varustettuna vilkkuvalolla ja piippaus-äänitehosteella. Siinä mentiin eikä meinattu!

Helsinkiin jäi neljä retkeläistä, me loput lähdimme päivän jo hämärtyessä ajamaan kohti Hyrylää ja sieltä Järvenpäähän. Kaikki pääsimme kimpsuinemme ja kampsuinemme onnellisesti kotiin; vain yksi tuliaispaketti unohtui bussin kyytiin ja senkin Arja vei matkalaiselle kotiin.

Olipa kiva matka! Kiitos Kimmolle! Kiitos kaikille mukana olleille, olitte huippujengi!

Tavataan taas uusilla retkillä!

Pirkko

Strutsifanit

Traktorin perässä, armeijan henkilökuljetusvaunussa, istuu kymmenen innostunutta strutseihin tutustujaa. Olemme yhdistyksemme vapaaehtoisten retkellä strutsitilalla. Traktori puksuttaa menemään. Strutsit tunnistavat tutun moottorin pörinän ja ovat valmiina aitauksen vieressä odottamassa. Strutsit ovat arkoja, kuitenkin ihmisläheisiä lintuja. Tutun isännän kanssa leikki luistaa. Isännän lippalakista saa nokalla hyvän otteen. Vips´ vain ja lippalakki on maassa. Samaan aikaan toinen strutsi kiskoo nokallaan isännän t-paidan hihasta ja kolmas housun puntista. Loput aitauksen strutseista yrittävät kiilata aitauksen viereen isännän huomioitaviksi. Räpsimme valokuvia isännän kertoessa strutseista.

Traktori puksuttaa innostunut fanilauma kuljetusvaunussaan kohti ”nuorisoaitausta”. Siellä kuusi – yhdeksän kuukauden ikäisillä strutseilla on menossa juoksukilpailu pitkällä juoksuradalla. Strutsit voivat tarvittaessa juosta jopa 70km/tunnissa. Vauhti toki hiljenee vanhetessa. Kuka 80 vuotias sitä nyt viitsii juosta noin lujaa. Strutsit ovat todella pitkäikäisiä ja harvoin sairaita. Palataan juoksuradan strutseihin. Toisinaan ”nuorisoaitauksessa” kisataan tosissaan, kun haetaan paikkaa laumassa. Tällä kertaa näemme juoksukisojen lisäksi sulkien pörhistelyä. Nuorilla strutseilla on menossa ensimmäinen sulkasato. Uroslintujen uuden sulat ovat mustia ja nokkien väri vaihtuu punaiseen. Naaras lintujen uudet sulat ovat yhä ruskeat eri sävyineen ja nokkien väri pysyy ennallaan. Kymmenien kysymysten, Otettujen valokuvien ja ihastelevien huutojemme jälkeen palaamme lähtöpisteeseen.

Siirrymme sisälle, kokoustiloihin. Meille tarjoillaan kahvia/teetä ja strutsinmuna lettuja lisukkeiden kera. Yksi strutsin muna vastaa 25 kananmunaa. Siitä saisi korkean lettupinon. NAM! Lettujen mausta osa porukasta erottaa, että on strutsinmunasta tehty. Maistuu kuulemma rasvaisemmalta. Toiset meistä eivät huomaa juurikaan eroa vaan nauttivat vain lettutarjoilusta. Vatsat kylläisinä tutustumme tilan pikkuruisen puodin antimiin, jotka kaikki liittyvät strutseihin. Kauppaa tehtiin ainakin olkalaukusta, sulista ja strutsien munien kuorten palasista, joita voi käyttää vaikkapa tuikkualustoina. Strutsien lihaa ei ollut tällä kertaa saatavilla. Se on kuulemma niin suosittua, että siitä tehdään etukäteen tilauksia.

Uusina strutsifaneina tohotamme vielä parkkipaikalla tulevamme uudestaan. Viimeistään keväällä!

Kirjoittaja on Tea Karpasto, Sanasieppojen yhteyshenkilö ja yhdistyksemme hallituksen jäsen.

Ps. Sanasiepot on yksi harrasteryhmämme. Mukaan Sanasieppojen ryhmään mahtuu!

Muistellaan menneitä