Pirkon terveiset
Marraskuun harmauden karkoitus: Kylpylälomanen Imatralla 26.-29.11.2024
Kylpylämatkamme alkoi tiistaina 26.11.24 Hyrylän uudelta linja-autoasemalta. Edellisen viikon talvinen, valkoinen maisema oli vaihtunut marraskuun pimeyteen ja vetiseen loskakeliin - sehän ei meitä haitannut, kun starttasimme kohti Imatraa, jossa meitä odotti
kylpylä taikametsineen ja ulkoaltaineen. Kylpylällä on tarjolla monenlaista muutakin aktiviteettia, esim keilailua ja kuntosalin käyttö on vapaata. Myös kauneussalonki Magnolia tarjoaa monenlaisia hoitoja, joita monet olivatkin jo varanneet etukäteen.

Tulomatka sujui mukavasti ja reippaasti, kuskina Esa Heinämäki. Pysähdyimme Kausalassa ja pidimme kunnon huoltotauon; mm. jalkojen suoristamista, syömistä ja juomista. Hotellivierailumme alkoi virkailijan pitämällä info-tilaisuudella; lyhyt tietopaketti kylpylän
tarjoamista palveluista ja käytännöistä. Samalla saimme huoneavaimet ja pääsimme asettumaan taloksi.
Päivällinen oli katettuna meille puolta tuntia aikaisemmin, koska osa ryhmästämme lähti kohta sen jälkeen pikkubussilla Imatran teatteriin. Teatterissa oli ohjelmana näytelmä Olga, joka on tarina rakkaudesta, jota ei voi selittää, kaiken pohjana on rakkauden olemuksen
hyväksyminen. Teksti: Laura Ruohonen, ohjaus: Katariina Honkanen. Päärooleissa: Olga, vanha rouva: Ulla-Maija Järnstedt ja Rundis, vanha sielu, joka ei osaa asettua elämäänsä: Kustaa Tuohimaa. Näytelmässä oli paljon vahvaa, ajankohtaistakin sanottavaa - se herätti monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Teatteriretkellä olimme liikkeellä paikallisella pikkubussilla. Takaisin tullessa kuskimme, mukavan ystävällinen etelä-karjalaismies, teki
pienen kaupunkikierroksen Imatran yössä. Hotellille tultuamme osa porukasta poikkesi vielä hotellin baariin yömyssylle ja nauttimaan karaoke-illasta.

Keskiviikkona 27.11.24 oli mukava, pilvinen, mutta lämmin päivä. Kylpylän ympäristön upeat maastot tarjosivat hienoja kävelyreittejä Saimaan rannassa. Kylpylästä sai lainata kävelysauvoja, jos omat eivät olleet mukana. Sisätekemistä riitti; kylpyläosastolla oli saunat
ja monenlaisia altaita lämpimässä lillutteluun, matkauintiin ja vaikkapa piipahdukseen ulkoaltaalla illan pimeydessä. 

Keilahalliin oli jokaisella huoneella mahdollisuus varata tunnin vuoro vapaasti. Kuntosalin käyttö oli vapaata. Kauneushoitola Magnolia tarjosi monenlaisia hoitoja ja hemmotteluja omakustanteisesti.
Ravintolassa tarjottu aamupala ja lounas tai päivällinen oman valinnan mukaisesti oli maukasta ruokaa. Ainoa vika taisi olla, että tuli syötyä liikaa.
Keskiviikkoiltana kylpylän ravintolassa oli tanssit, jossa solistina oli Piritta Niemenmaa, tangokuningatar vuosimallia 2019. Osa meidän porukasta oli kuuntelemassa elävää musiikkia. Paikalla oli useita paikallisia tanssivia pareja, joiden menoa parketilla oli kiva katsella.

Torstaina 28.11. oli harmaa, pilvinen, mutta sateeton päivä. Lähdimme kylpylän pihasta bussilla 8 hengen porukalla kohti Imatran keskustaa. Bussimatka oli oikein antoisa ja mielenkiintoinen; sai tutustua etelä karjalaisten ystävällisyyteen ja iloisuuteen. Bussissa oli välitön ja iloinen tunnelma, bussikuski jutteli matkustajille ja heidän jäädessä pois kyydistä hän toivotti kaikille mukavaa päivää. Oli hauska seurata, kun kaksi ikämiestä istui rollaattoriensa kanssa bussin
keskiosassa ja he vertailivat kulkupeliensä ominaisuuksia aivan kuin aikoinaan poikasina mopojensa ja aikamiehinä autojensa ominaisuuksia; miten rollaattori kääntyy mutkissa ja miten jarrut pelaavat.
Kaupunkiin saavuttuamme, kävimme ihailemassa valtionhotellia, v.1903 valmistunutta, Usko Nyströmin suunnittelemaa Jugendlinnaa. Apu-lehden lukijat ovat valinneet valtionhotellin Suomen kauneimmaksi rakennukseksi vuosina 2014 ja 2017.
Kävelimme valtionhotellin takaa pitkin kosken “rantaa” - tosin aika ylhäällä ja aidan takana turvallisesti. Veden juoksu on padottu ja vettä lasketaan vain tiettyinä aikoina uomaan kuohumaan. Mutta kyllä se vedetön uomakin on jylhä!
Pikku lenkkimme kulki Imatran Inkeri-patsaan, suunnitellut Riku Tuuha 2021, ohi kävelykatua pitkin bussipysäkille, josta pääsimme paluumatkalle kohti kylpylää. Ennen bussiin nousua kävimme toki käsityöliikkeessä ja Konditoriossa kahvilla ja leivoksella.
Torstai-ilta sujui mukavasti sisä- ja ulkotekemisissä ja tietysti päivällisestä nauttien.

Perjantai aamuna 29.11. Jukka kuski tuli hakemaan meitä kotimatkalle. Ajoimme takaisin hieman eri reittiä kuin menomatkalla. Pysähdyimme huoltotauolle, jossa kuski, auto ja matkalaiset
saivat lepo- ja huoltohetken. Tulimme Hyrylän kautta Järvenpäähän, pääsimme kotiin turvallisesti ennen iltapimeää.
Olimme oikein tyytyväisiä lomaseemme; Imatra oli tosi hieno paikka, kylpylässä oli siistiä, ihmiset olivat ystävällisiä ja tekemistä riitti enempään kuin ehti.

Kiitos kaikille mukana olleille - olette huippuporukka!
Oikein ihanaa joulun odotusta ja uutta vuotta kaikille!
Nähdään taas seuraavilla reissuilla.

Pirkko

Kesäteatteriretki Salon Vuohensaareen: Kellokosken prinsessa- näytelmä Sunnuntaina 28.7.24 

Lähdimme matkaan Järvenpäästä kohti Vuohensaarta, Salossa. Meitä
oli 28 matkalaista Hyvinkään liikenteen bussissa. Reitti oli “perinteinen”: Just - Sauhu ja Hyrylän linja-autoasema, jonka seudulla tehdään rakennustöitä. Koko linja-autoasema siirtyy pian uimahallin läheisyyteen - Seurasaaren retkelle, 15.8.24, lähdettäessä pitääkin olla
tarkkana, että löydämme oikean pysäkin!
Sää oli pilvinen, mutta lämmin; siis hyvä matkasää. Matkasimme kehä III:lta Turun moottoritielle ja suuntasimme kohti Saloa. Pidimme Salossa ABC Piihovissa kahvi- ja huoltotauon. Tie teatteriin Vuohensaaressa, joka sijaitsee n 4 km Salon ulkopuolella, oli
viitoitettu muuten hyvin, mutta yhden sillan korjausalue aiheutti ylimääräistä miettimistä; bussi ei mahtunut sillan ali. Onneksi kuski huomasi sen ajoissa ja pääsimme hyvin kiertämään työmaan toista, opastamatonta reittiä pitkin.
Vuohensaaren teatteri sijaitsee nimensä mukaan saaressa, joka on yhteydessä mantereeseen pengertiellä, jota reunustivat osan matkaa komeat hopeapajut. Saaressa on teatterin lisäksi mm leirintäalue, tanssilava ja ravintola. Myöskin kiva ulkoilureitti kiersi aluetta. Kesäteatteri katsomon A alue (meidän paikat) oli katettu ja istuinpenkeissä oli selkänojat. Pitkäjalkaisena minua ilahdutti, että penkkien välit olivat tilavat; jalkoja pystyi suoristamaan hyvin näytännön aikana.
En ole lukenut Anna Lappalaisen elämästä kertovaa kirjaa enkä ole nähnyt siitä tehtyä elokuvaa. Teatteriesityksestä sai hyvän kuvan mielisairaalan maailmasta ja sen muutoksista 30-luvulta aina 80-luvulle saakka. Anna prinsessahan vietti Kellokoskella yli 50 vuotta,
viimeiset muutamat vuodet Nikkilässä. Esitys oli paikoittain rankka, mutta kuvasi aikansa asenteita ja tapoja “hourujen” hoidossa varsin realistisesti. Mietin, olisiko jossain kohdin voinut tiivistää, olihan esitys 3 tuntia (20min väliaika) - ehkä kokonaisuus olisi kärsinyt
lyhentämisestä??? Näytelmän roolitus oli vallan mainio. Nautimme väliajalla kahvit ja voisilmäpullat, jotka tarjoiltiin meille erikseen katettuina ravintolan kabinetissa.
Esityksen päätyttyä siirryimme bussiin ja nokka käännettiin kohti Hyrylää ja Järvenpäätä. Kotimatkalla pysähdyimme Lohjan Design Hill ́ssä, jossa pidimme vain pienen biopaussin. Onneksi bussin pysähdyspaikan välittömässä läheisyydessä oli jäätelökioski, josta jäätelön himoiset saivat herkkua. Sää suosi meitä: ei satanut, ei paistanut liian kuumasti - oli mukavan pilvistä, mutta lämmintä.
Kuskina meillä oli Apokoro, jota myös Aapoksi kutsutaan - avulias ja ystävällinen nuori mies, hyvä kuski.
 Kaiken kaikkiaan antoisa ja mukava teatteriretki - kiitos kaikille mukana olleille! Nähdään taas seuraavilla retkillä: seuraavaksi Seurasaari ja Tamminiemen museo, jossa mielenkiintoinen opastettu kierros; olihan Tamminiemi presidentti Kekkosen kotina pitkän
aikaa. Retki tehdään torstaina 15.8.24 ja vielä mahtuu mukaan!
Muistiin kirjasi Pirkko

Strutsifanit

Traktorin perässä, armeijan henkilökuljetusvaunussa, istuu kymmenen innostunutta strutseihin tutustujaa. Olemme yhdistyksemme vapaaehtoisten retkellä strutsitilalla. Traktori puksuttaa menemään. Strutsit tunnistavat tutun moottorin pörinän ja ovat valmiina aitauksen vieressä odottamassa. Strutsit ovat arkoja, kuitenkin ihmisläheisiä lintuja. Tutun isännän kanssa leikki luistaa. Isännän lippalakista saa nokalla hyvän otteen. Vips´ vain ja lippalakki on maassa. Samaan aikaan toinen strutsi kiskoo nokallaan isännän t-paidan hihasta ja kolmas housun puntista. Loput aitauksen strutseista yrittävät kiilata aitauksen viereen isännän huomioitaviksi. Räpsimme valokuvia isännän kertoessa strutseista.

Traktori puksuttaa innostunut fanilauma kuljetusvaunussaan kohti ”nuorisoaitausta”. Siellä kuusi – yhdeksän kuukauden ikäisillä strutseilla on menossa juoksukilpailu pitkällä juoksuradalla. Strutsit voivat tarvittaessa juosta jopa 70km/tunnissa. Vauhti toki hiljenee vanhetessa. Kuka 80 vuotias sitä nyt viitsii juosta noin lujaa. Strutsit ovat todella pitkäikäisiä ja harvoin sairaita. Palataan juoksuradan strutseihin. Toisinaan ”nuorisoaitauksessa” kisataan tosissaan, kun haetaan paikkaa laumassa. Tällä kertaa näemme juoksukisojen lisäksi sulkien pörhistelyä. Nuorilla strutseilla on menossa ensimmäinen sulkasato. Uroslintujen uuden sulat ovat mustia ja nokkien väri vaihtuu punaiseen. Naaras lintujen uudet sulat ovat yhä ruskeat eri sävyineen ja nokkien väri pysyy ennallaan. Kymmenien kysymysten, Otettujen valokuvien ja ihastelevien huutojemme jälkeen palaamme lähtöpisteeseen.

Siirrymme sisälle, kokoustiloihin. Meille tarjoillaan kahvia/teetä ja strutsinmuna lettuja lisukkeiden kera. Yksi strutsin muna vastaa 25 kananmunaa. Siitä saisi korkean lettupinon. NAM! Lettujen mausta osa porukasta erottaa, että on strutsinmunasta tehty. Maistuu kuulemma rasvaisemmalta. Toiset meistä eivät huomaa juurikaan eroa vaan nauttivat vain lettutarjoilusta. Vatsat kylläisinä tutustumme tilan pikkuruisen puodin antimiin, jotka kaikki liittyvät strutseihin. Kauppaa tehtiin ainakin olkalaukusta, sulista ja strutsien munien kuorten palasista, joita voi käyttää vaikkapa tuikkualustoina. Strutsien lihaa ei ollut tällä kertaa saatavilla. Se on kuulemma niin suosittua, että siitä tehdään etukäteen tilauksia.

Uusina strutsifaneina tohotamme vielä parkkipaikalla tulevamme uudestaan. Viimeistään keväällä!

Kirjoittaja on Tea Karpasto, Sanasieppojen yhteyshenkilö ja yhdistyksemme hallituksen jäsen.

Ps. Sanasiepot on yksi harrasteryhmämme. Mukaan Sanasieppojen ryhmään mahtuu!