Seuraa tarinoitamme


Tuusulanjärven Reuma ry:n ostosmatka Porvoon Joulumarkkinoille 11.12.22


Retkipäiväksemme saimme onneksemme talvisen, pilvipoutaisen sunnuntaipäivän -  edeltävän viikon olikin satanut lunta ja räntää oikein runsaasti.
Lähdimme aamulla Järvenpäästä ja ajoimme Hyrylän kautta Porvooseen. Kuskinamme oli “tuttu ja turvallinen” Arto.
Aloitimme ostosmatkamme Porvoon Taidetehtaan Joulumarkkinoilta. Sielläpä olikin monenmoisia kauniita tavaroita tarjolla; koruja, vaatteita, käsitöitä ja joulun herkkuja. Myyntikojuja kierrellessämme saimme kuulla nuorisokuoron modernin version joulutarinasta Tiernapojat.

Taidetehtaalta ajoimme bussilla ravintola Seireeniin lounaalle. Pöytään oli katettu runsas salaattipöytä ja tuoretta patonkia ja levitettä. Lämpimänä ruokana oli porokiusausta, joka oli tosi maukasta. Jälkiruokana oli kahvi ja S keksit. Ravintolan henkilökunta oli oikein
ystävällistä ja palvelu joustavaa, kiitos siitä heille.

Maittavan lounaan jälkeen jatkoimme joulumarkkinoille torille. Siellä oli monia myyntikojuja ja niiden lisäksi myöskin ketjukaruselli ja poni, aasi, kani sekä possu kävijöiden rapsuteltavana. Myytävinä tuotteina oli koristeiden ja muiden joulutavaroiden lisäksi myöskin mm
maustekalaa ja joululeipää.

Torilta suuntasimme kohti Porvoon Tuomiokirkkoa, joka on yksi Suomen keskiajalta hyvin säilyneistä rakennuksista ja Porvoon suosituin matkailukohde. Kirkonmäellä oli tosi ahdasta; siellä oli paljon autoja ja lumikasoja ympäri mäkeä. Arto ei saanut pysäköityä bussia
mihinkään emmekä me kyytiläiset halunneet lähteä kahlaamaan lumikinoksiin. Niinpä sitten sovimme yhteistuumin, että käynti kirkon sisätiloissa saa jäädä toiseen kertaan. Ihailimme kirkkoa vain ulkopuolelta. 

Tulimme bussilla kirkonmäeltä alas vanhaankaupunkiin ja pääsimme Brunbergin tehtaanmyymälään karkkiostoksille. Myymälästä löytyi monenlaisia joulunameja. Nopeimmat karamellin ostajat ehtivät käväistä läheisellä Raatihuoneen torilla, jossa myöskin oli kaikenlaista jouluista tarjolla.

Meitä oli 33 retkeläistä matkassa. Markkinapäivä oli tosi mukava; sää suosi meitä, kaikki sujui hyvin, matkanteko sujui hienosti taitavan kuskin mukana. Kaikki retkeläiset olivat iloisia ja tyytyväisiä päivään. Jokaisella näytti olevan kotiin viemisinä isompi tai pienempi pussukka.
Oli taas mukava retkipäivä hyvässä seurassa. Kiitos kaikille ja oikein hyvää joulua ja tulevaa vuotta - retkeillään taas ensi vuonna.
Erityiskiitos Arjalle hyvästä pohjatyöstä; ilmoittautumiset ja sopimiset ruokailusta ja kuljetuksesta.

Terveisin Pirkko Holvitie, Porvoon matkan matkanjohtaja



Luontoretkellä Nuuksion Kansallispuistossa la 24.8.2022

Kirjoittaja on Tuusulanjärven Reuma ry:n puheenjohtaja Kati Laukkanen

Kuva: Sirkka Jalomäki. Näkymä näköalapaikalta Nuuksion Pitkäjärvelle.

Herätyskello soi klo 7.30. Se ei herätä minua niin aikaisin edes työaamuna. Haluan kuitenkin ehtiä syödä aamupalan ja olla ajoissa paikalla. Seniorikansalaiset ovat aina ajoissa paikalla, minä tyypillisesti myöhässä. Paitsi tänään. Ehdin tarkistaa läsnäolijat ennen bussin saapumista. Olemme lähdössä Nuuksioon aluetoimi-kunnan järjestämään ulkoilupäivään. Apuvälineinä pakkaamme mukaan ainakin yhden polkupyörän, kaksi rollaattoria ja useamman kävelysauvaparin. On lauantai 24.9. ja meitä on 29 innokasta ulkoilijaa matkalla aurinkoiselle syysretkelle Nuuksion kansallispuistoon. 

Nuuksion kansallispuisto sijaitsee Nuuksion järviylängöllä, joka on korkeimmillaan yli 110 m korkeudella meren pinnasta. Alueen ensimmäiset osat nousivat merestä jääkauden jälkeisen maankohoamisen myötä yli 9 000 vuotta sitten. Koko järviylängöllä on yli 100 järveä ja lampea. Nuuksiossa on kuljettu aina, mutta huonot kulkuyhteydet ovat suojelleet sen luontoa. Vuonna 1994 perustetun kansallispuiston 54km2 alueella voi löytää aitoa erämaata ja jääkauden luontoon jättämiä jälkiä. Kävijöitä se kerää 330 000 vuodessa. 

Bussissa kuuluu iloinen pulputus, ratin takana on Matti. Osa meistä on liikkeellä yksin, osa kaksin tai pienissä ryhmissä. Kaikilla on hiukan omanlaisensa suunnitelmat päivälle. Päivän virallinen ohjelma sisältää lounaan ja päiväkahvin lisäksi lääkäri Pippa Laukan ravitsemus- ja hyvinvointiluennon. Alueella on kaksi merkittyä luontopolkua infokyltteineen sekä esteetön reitti näköalatasanteelle Pitkäjärven puolelle sekä useita ulkoilureittejä. Lisäksi on mahdollisuus tutustua Haltian luontokeskukseen näyttelyihin ja kokeilla frisbeegolfia.Toisilla on mukana repullinen eväitä ja vaihtovaatteita, toisilla pieni käsilaukku. Osa painuu metsään heti bussista päästyämme, mutta suurin osa menee sisälle kuuntelemaan luentoa. Sen aikana korostuu ajatus ravinnon merkityksestä ihmisen palautumiselle ja sitä kautta kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kysymyksistä ei meinaa tulla loppua ja alkaa olla kiire lounaalle. Osa, minä mukaan luettuna, hipsii muina miehinä ulos salista Pipan vielä puhuessa. Mulla on jo kiire lounaalle ja metsään.

Haltian ravintolan teemana on Luonto lautasella. Salaattipöydästä löytyykin kaikenlaista mielenkiintoista kasvissyöjälle. Löytyy marinoitua kesäkurpitsaa vihreiden linssien, ohraton ja herneiden kera, marinoitua punakaalia, kurpitsaa ja kvinoaa normaalin vihersalaatin lisäksi. Lautasella loistavat syksyn värit. Lämmintä ruokaa en edes kaipaa. Sieltä löytyisi ihanan värikkäät lämpimät kasvikset riisin, perunamuusin ja broilerin kera sekä tofukasvispaistos.

Ja aah! Päivän paras osuus alkaa. Pyörän päälle ja metsään. Olen kartasta katsonut kansallispuiston säännöt. Täällä ei ole itsestään selvää, että kaikilla poluilla saa pyöräillä. Syynä on luonnon ja maaston kuluminen. Samasta syystä myös jalankulkijoiden on suositeltavaa pysyä merkityillä poluilla. Olen suunnitellut reittini niin, että sen varrelle osuu neljä geokätköä. 

Geokätköily on eräs niistä reuma- yhdistyksen minulle opettamista asioista, josta on tullut tärkeä. Kätköillessä ei aina voi tietää etukäteen, mitä eteen tulee, varsinkaan, kun en ole tarkistanut kartan korkeuseroja. On täysin eri asia nousta rinnettä, jolla on viisi nousumetriä metriä kohti kuin rinnettä, jossa on yksi nousu-metri viittä metriä kohti. Ja niin sitten huomaan kiipeäväni sitä jyrkempää rinnettä ylös alkuperäisen alueen ulko-puolelta pelkästään siksi, että sain vinkin geokätköilykollegalta. Mäen laella näen sellaista, mitä en ole ennen kalliossa nähnyt, pallokiveä. Se syntyi maan ytimessä erilaisista mineraaleista ja on
jättänyt kallioon selkeitä pyöreitä sisäkkäisiä rinkuloita, eräänlaisia kirjavia palloja. 

Kuva Kati Laukkanen: Nuuksion pallokiveä.

Metsässä liikkuessa aika katoaa, ajatukset juoksevat vapaasti, ongelmat ratkeavat itsekseen ja hartiat laskeutuvat alas, kun stressi ja kiire katoavat. Metsä tuoksuu kostealle, samaan aikaan tuoreelle ja maatumiselle. Täällä mäen laella on myös sammaleen ja jäkälän peittämiä suuria kivenjärkäleitä. Rinnakkain kuin rivissä odottamassa, että joku sysää ne alas. Nämäkin ovat pyöreän muotoisia, ilmeisesti jääkauden aikana hioutuneita, eivät kulmikkaita, kuten monet muut.

Takaisin päin ajellessani saan kokea vauhdin hurmaa, kun hiihtoladun pohjaksi tehtyä ulkoilutietä pääsee alamäessä laskemaan yli 35 km/h. Reitti kiemurtelee ylös alas maastossa. Mahtavaa! Ennen kotiin lähtöä pääsen vielä nauttimaan Pitkäjärven rannan rauhasta. Pinta on peilityyni. Jossain huutaa haukka. Olen juuri nyt, juuri tässä. 

Kuva Kati Laukkanen: Puheenjohtaja onnellisimmillaan ja hikisenä kiivettyään mäen päälle, itseään suurempien kivien välissä.

Päiväretki Napialan koulumuseolle

Tiistaina 3.10.22 syksyisen kuulaana maanantaiaamuna lähdimme Järvenpäästä ja Hyrylästä bussilla, Jussi kuskina, kohti Napialan Wanhan koulun museota Tervakoskella. Saavuttuamme museolle, sen pihalla meitä odottivat opettaja Heli Lindblom ja keittäjä Päivi Hakoma.Koulurakennus on komea, kaksikerroksinen ja punaiseksi maalattu hirsirakennus. Rakennus valmistui 1898. Kouluna se toimi 1898 - 1972. Helin, Päivin ja heidän veljensä vanhemmat ostivat koulurakennuksen v 1973. Eri vaiheiden jälkeen alkoi Wanhan koulun aika museona vuonna 1998.

Pihalla odotimme kellon soittoa, merkiksi välitunnin päättymisestä. Sen soitua asetuimme parijonoon ovelle ja menimme järjestyksessä sisälle luokkaan, jossa joimme aamukahvin omenapiirakan ja vaniljakastikkeen kanssa. Kahvin jälkeen alkoi oppitunti; opiskelimme Kokemäenjoen vesistöä ja lauloimme välillä Pesosen laulukirjasta tuttuja koululauluja. Katselimme alueesta vanhoja valokuvia, joita opettaja näytti rainakoneella.

Oppitunnin jälkeen keittäjä Päivi luki meille hauskan runon “Suorastaan uskomatonta”. Runon jälkeen oppaamme Eija Lång haki meidät pienelle kiertoajelulle, jonka päätteeksi menimme lounaalle Turengin vanhalle asemalle, joka toimii tilausravintolana. Asemarakennus on Carl Edelfeltin (taidemaalari A. Edelfeltin isä) suunnittelema Suomen vanhin säilynyt puurakenteinen asema, joka valmistui 1862. Asema suljettiin 1995 ja on nykyään yksityisomistuksessa. Nautimme maukkaan lounaan (hedelmäinen kanapata lisukkeineen) kauniissa ympäristössä. Lounaan jälkeen siirryimme kylläisinä bussiin. Jatkoimme kiertoajelua oppaan kanssa lukuisien kartanoiden ja linnavuorien Janakkalassa, Turengissa ja Tervakoskella.

Kierroksen päätyttyä Jussi kuski ajoi Hyrylän kautta Järvenpäähän. Meillä oli mukava retkipäivä. Kuinka paljon historiaa ja näkemistä onkaan ihan lähialueella. Kiitos kaikille mukana olleille. Tavataan taas seuraavalla retkellä.

Pirkko Holvitie, teksti ja kuvat